Joulua odotellessa

Nyt ollaan päästy pitkälle tätä "terminiä"....olisko se lukukautta myös päiväkodissa. Täällähän ei sanota päiväkoti, mutta mä käytän sitä nyt kuitenkin tässä kirjoituksessa 😊.

Ollaan aika paljon jouduttu suunnittelemaan ja muokkaamaan omaa toimintaa uudestaa töissä tänä syksynä.
Ryhmän dynamiikka on muuttunut aika paljon, kun saimme 5uutta lasta joista kolme on 4vuotiasta. Yksi lapsista on vielä erityistätukea tarvitseva joten aika tiukilla ollaan menty kolmen aikuisen kanssa. Välillä tuntuu, että kädet ja silmät ei riitä 👀.
Mutta se onkin tämän työn suola, muutokset ja oman työn muokkaaminen niin että kohtaa lapset paremmin.
Nyt ollaan saatu "osasto" strukturoitua niin, että pienempienkin lasten on helppo oppia ja seurata päiväohjelmaa ja se alkaa näkymään lasten toiminnassa.

Leikkitauluidean voin ylpeänä sanoa tuoneeni Suomesta tähän päiväkotiin ja se otettiin ilolla
vastaan👍.
 Kuvien käyttö on myös lisääntynyt meillä juurikin koska meillä on erityislapsi ryhmässä. Aluksi ryhmän säännöt oli tehty tekstillä, mutta löysin netistä juuri meille sopivat kuvat ja otin heti käyttöön ja ne toimii tosi hyvin.

Työskentelemme kestävän kehityksen mukaan ja se antaa hurjasti mahdollisuuksia suunnitella viikko/kuukausi ohjelmaa. Välillä tuntuu, että liikaakin eri mahdollisuuksia.
Tärkeä asia joka pitää pilkkoa tälle tasolle jossa työskentelemme. Tämä kestävän kehityksen mukaan ottaminen jo päiväkodissa onkin yksi asia josta pidän täällä Ruotsissa työskentelyssä. Lähimpänä on sosiaalinen osio😊.

Olen miettinyt viimeaikoina millä tavalla täällä työskentely poikkeaa Suomessa työskentelystä. Tällä viikolla jotenkin iski tajuntaan lasten persoonallisuus-/taitoerot.

Muistan ennen tänne muuttoa keskustelleeni yhden äidin kanssa,ruotsalaisen, joka oli asunut suomessa 8 vuotta. Heillä oli pojat suomenkielisessä päiväkodissa. Kysyin häneltä mikä sai heidät valitsemaan Suomen Ruotsin sijaan ja hän sanoi, että kaikki on paremmin Suomessa 💓.

 Luulen tällä viikolla tajunneeni mitä hän tarkoitti. Tosin mulla ei ole kokemusta "kaikesta", mutta päiväkotimaailma on mielestäni Suomessa korkeatasoisempaa kuin täällä.
 Niin kuin aiemmin olen kertonut, täällä on oma Läroplan, mutta sen toteuttaminen jokapäiväisessä elämässä ei aina näy ihan niin kuin ehkä on ajateltu.
Tuntuu myös, että siihen on kirjattu niin paljon asioita, että päiväkodin henkilöstön on vaikea saada siitä kokonaiskuvaa. Osa kirjauksista on myös niin "korkealentoista", että sen toteuttaminen työssä tuntuu jotenkin vaikealta. Nyt, kun olen sitä monet kerrat lukenut, maistellut ja toiminnassa toteuttanut, koen sen aika monimutkaiseksi verrattuna Suomen vastaavaan.

Olen myös miettinyt miten täällä lasten kanssa työskentely tuntuu erilaiselta verrattuna saman ikäisten kanssa työskentelyyn Suomessa. Yksinkertaista; Suomessa, saman kokoisessa ryhmässä, löytyy taitavampia (nimenomaan kädentaidoissa), oma-aloitteisempia, reippaampia, "reilumpia"  ja sinnikkäämpiä lapsia. Siis lapset ovat ihania täällä(kin), mutta eron suomalaislapsiin kyllä huomaa😍.
Kyllä me Suomessa osataan!
Täällä aloittaessani eräs äiti sanoi, että "ihanaa kun olet tullut meidän päiväkotiin töihin, ihailen ja tykkään tosi paljon suomalaisesta koulusysteemistä!!"
Voihan tämä "analysointi" tietty olla vaan mun kohdallani sitä, että en ole vielä aivopesty tähän systeemiin ja kaipaan suomalaista selkeyttä ja suoraviivaisuutta.😀

Muuten täällä ei mitään suurempia pohdintoja. Ihmettelen edelleen ruotsalaista kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta, positiivisuutta ja kiltteyttä😉. Kaikki noi on tosin tarpeen meikäläisen kanssa työskennellessä, kieli sujuu mutta ei kuitenkaan yhtä hyvin kuin suomenkieli ja välillä ehkä tulee sanottua selkeesti (lue;suoraan) mielipide tai ajatus😆.

Vuoden alusta aloitan arbetslagsledare-hommat ja siinä pitääkin sitten esittää asiat ja muutokset pehmeästi ja antaa aikaa porukalle pohtia ja kokoustaa ennen päätöstä.
Ruotsalaiseen tapaan 😀

Kesäloma osa 2

Viikko myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan😉.

Kesäloman ensimmäinen osa meni siis sukuloiden ja lomaillen Kroatiassa.
Toinen puolikas menikin sitten kotimaassa....vai mitenkä tätä uutta maata tulisi kutsua jossa koti on 😮.
Kävimme pelaamassa golfia ja teimme mukavan päiväretken Grännaan.
Grännahan on sellainen pieni kylä/kaupunki Vätternin rannalla. Sen läpi tai ohi yleensä ajetaan kun ollaan menossa Eurooppaan autoilemaan.
Kylä on tunnettu niistä kovista punavalkoisista karkkitikuista ( ja nykyään siellä on jo kaikenlaista väritystä ja muotoa niiden karkeissa).

Oli ihana vain olla ja huilia kotona viimeinen lomaviikko.
Koirat nauttivat siitä, että eivät joutuneet olemaan yksin tai hoidossa.
Ilmat olivat vaihtelevat mutta enimmäkseen kauniit. Sattui kohdalle sateitakin...

Mutta nyt on siis työt alkaneet ja täydellä touhulla mennään. Meillä on nyt uusi työporukka ja muutama uusi lapsikin Regnbågessa ja on ihana kun pääsee suunnittelemaan pätevien tekijöiden kanssa tulevaa vuotta. Ideoita on hurjasti! 

Laitan tänne tulevaisuudessa vähän tietoa mitä kaikkea tulemme tekemään ja miten olemme osastomme sisustaneet kuin myös miten tehokkaasti voi arjen suunnitella esikoulussa.

Olemme kesän aikana sisustaneet kotiammekin uudestaan. Ja se olikin hieman tarpeellista, kun Roger oli kuitenkin ehtinyt asua jonkin aikaa yksikseen 😊.

Olen selaillut kaikkia eri sivuja etsiessäni ideoita kotiimme. Siltä pohjalta aloitin uuden tilin Instagramissakin ( Suskib64) johon keräilen kaikkea kaunista. Käykää vilkaisemassa jos kauniit asiat kiinnostavat 😊

Seurailen myös eri blogeja.

Yksi lempi blogini on Maijanmaailma.  Sinne sain nyt kesällä jakaa herkullisen Sitruunalohireseptin. Käykää katsomassa miten ihanasti Maija on yhdistänyt meidän perheessä jo vuosia nautittua sitruunalla graavattua lohta. 

maijanmaailma.fi

Nyt koirien lenkitystä ja saunomista!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Kesäloma, osa1

Viikonloppu itsekseen👌. Ehtii jopa avata koneen ja istua kirjoittamaan.
Luulin, että lomalla ehtisi, mutta ei.
Piti jakaa tämä päivitys kahteen osaan että ei tule liian pitkää tekstiä.😉

Olin siis lomalla heinäkuussa. Ensimmäiseksi tapasin Rogerin sukua heidän sukukokouksessa.
Heti sen jälkeen reissasimme Suomeen.
Koko kevät on mennyt Nattea lääkärissä käyttäessä (tai siltä on ainakin tuntunut) ja pieni pelko oli että se ei tulisi kuntoon ennen matkaa.
Vikaa löytyi maksasta ja siihen kun saatiin lääkitys niin alkoi koiralla uusi elämä. Siispä laivalla yli ja koirat äidille hoitoon. Siitä suuri kiitos Mamille💓💓.
Samana päivänä vielä lento Dubrovnikiin.

Dubrovnik oli mukava kohde👍.
Lämpöä oli joka päivä 27-32 astetta ja vaikka iltasella saattoi tulla pilviä niin ei satanut kertaakaan ja lämpö pysyi sopivana.
Päivät meni hotellin allas-/merialueella ja iltapäivästä lähdettiin kävelemään vanhaa kaupunkia kohti.

Hotellin allasalueella pystyi parina iltana syödä illallista.

Olimme tyytyväisiä hotellin tasoon ja sijaintiin. Meillä oli parveke merelle/altaalle.

Vanhakaupunki oli kaunis. Ihania kapeita katuja, paljon ravintoloita, butiikkeja ja historiaa. Ruoka oli hyvää!

Toisella puolella kaupunkia oli pieni satama josta lähti laiva lähisaareen, Lokrumiin kuin myös muita turistiveneitä. tähän satamaan ei päässyt isommat risteilyalukset, joten niistä kuljetettiin matkustajat kaupunkiin pienimmillä aluksilla.

Dubrovnikia on käytetty mm. Game of Thrones kuvauksissa ja kaupungissa järjestetäänkin paljon erilaisia opastettuja kierroksia kuvauspaikoilla. Me valitsimme kävellen tehtävän 2 tunnin opastuksen.Oli tosi kiva ja mielenkiintoinen kierros. Opas tiesi paljon ja mukana oli kuvakansio josta saattoi nähdä kohteet sarjassa.

Kävimme myös puolentoistatunnin opastetulla autokierroksella, lähialueen nähtävyyksillä.
Kävimme katsomassa Euroopan lyhyintä jokea, 40m. 😊

Ja autokierros päättyi Dubrovnikin takana olevalle "vuoren" huipulle katsomaan auringonlaskua ja nauttimaan paikallista viiniä.

Suosittelen kohdetta. Jos haluaa vuokrata auton, niin lähistältä löytyy muutakin nähtävää. Me ei haluttu nyt tällä kertaa istua autossa.😊
Ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita.

Nyt nukkumaa, että jaksan huomenna kirjoittaa osan 2 😉.

Paljon on tapahtunut

Huh huh!
Paljon on ehtinyt tapahtua edellisestä kirjoituksesta.
Sain uuden työpaikan.
Kävimme Prahassa.
Myin Suomiasunnon ja roudasimme tavarat Ruotsiin.
Ja kaiken tän ohessa olemme koittaneet ehtiä elää normaalia arkea.

Mutta aloitetaan uudesta työpaikasta.
Kvinnebystigen 1, 5min kotoota pyörällä👍.
Rakennus on terve 👍.
Työkaverit ovat mukavia ja osaavia👍.
Työskentely muistuttaa suomen tyyliä, rajat ja rakkaus + lapsilähtöinen👍.
Seurataan Lpfö98:a👍
Strukturoidut ja suunnitellut päivät joihin mahtuu paljon lasten kohtaamista👍.
Pääsin vieläpä mukaan Hållbar utvecklin-ryhmään joka on tosi mielenkiintoista.
Nyt olen hakenut myös opiskelemaan. 15 korkeakoulupistettä, käsitellen tätä ruotsalaista lastenkasvatusta ja opetusta.
Tällainen on työympäristö missä työskentelen nykyään.

Sitten Praha.
Kävimme ystävien kanssa pitkällä viikonlopulla Prahassa. Ensimmäinen kerta mulle. Ihana kaupunki. Paljon nähtävää ja hieno historia. Asuimme melko keskustassa josta oli helppo kävellä kaikkialle. Kävimme opastetulla turistikierroksella joka tehtiin pyöräillen, tosi hauska!
Turisteja oli jo paljon vaikka oli vasta huhti-toukokuun vaihde. Mitä se onkaan kun alkaa kunnon turistiaika 😮.
Kokeilimme olutkylpylääkin. Mähän en olutta juo, mutta hyvin pystyi siinä kylpemään😁.
Suosittelen käymään Prahassa!

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä; muutto pysyvästi tänne lahden toiselle puolelle.
Kävimme toukokuun lopussa tyhjentämässä Saunalahden asunnon. Olimme jo aikaisemmin muuttaneet osan tavaroista Ruotsiin, mutta nyt piti muuttaa loput, koska olin myynyt asunnon pois.
Kaikki jotka ovat joskus muuttaneet tietävät, että niitä tavaroita tuntuu löytyvän sitämukaan lisää, kun niitä kuskaa autoon...😲.
Onneks olin antanut jo osan huonekaluista pois, mutta silti!
Paljon meni kierrätykseen, roskiin ei menny kovinkaan paljoa.
Ja eihän se muutto siihen lopu, että kamat on roudattu tänne. Nyt pitää löytää paikka niille täällä. Onneksi meillä on kellarikerros johon on voinut sijoittaa, mutta sekin vaatii vielä järjestelyä. Pikkuhiljaa!

Nyt voikin sitten pohtia, että tarvitaanko me oikeasti näin isoa asuntoa...😁😁😥

Muutoksia

Ensi viikko vielä ja sit vaihtuu....työpaikka😊
Vaihdan siis päiväkotia, tai siis förskolaa, niin kuin täällä sanotaan. Sain paikan lähempää kotia, Kvinnebystigen 1.
Rakennus on uudempi. Yksi syy miksi hain tähän päiväkotiin oli se, että se on uudempi mutta myös että sain luettavakseni kirjan "Systematiskt kvalitetsarbete i föskolan" ja kirjan kirjoittaja toimii johtajana tässä pk:ssa.

Nykyisessä päiväkodissa kaikki se paperityö ja "kehittäminen" mitä ollaan tehty on tuntunu jotenkin sekavalta. Ei varsinaisesti johtanut mihinkään. Kauheesti on pitänyt istua koneen ääressä ja kirjata tavoitteita, analysointia ja työmenetelmiä, mutta kuitenkaan ne ei ole näkyneet työssä. Kaikki on ollut todella sekavaa.

Tän kirjan luettuani on mulle jotenkin valjennut tää systeemi. tässähän on oikeasti järkeä!😊
Täällä siis noudatetaan Läroplania ( Lpfö98) joka on oikeasti aika kattava.
Kun sen ekan kerran luin ajattelin, että tätähän me tehdään jo Suomessa. Mutta kun aloitin työt täällä ja otin Lpfö98:n uudestaan luettavaksi, tajusin miten hyvä työkalu se on meille!
Työn kautta oon sitten miettinyt myös sitä miten Lpfö98 saadaan näkyväksi vanhemmillekin. Miten tätä työtä pystyy kehittämään paremmaksi, miten me voidaan arvioida omaa työtämme, miten me tuetaan lapsen kehitystä vieläkin paremmin ym?
Ja siinä tulee mukaan tämä "systemaattinen laatutyöskentely" ( mitensen nyt kääntäis suomeksi). Täällä dokumentoidaan paljon enemmän lasten päiviä. Sitä dokumentoidaan kuvin ja kirjoituksin. Ja kaikki dokumentointi ja analysointi tähtää siihen, että me tehtäisiin työtämme strukturoidummin ja meillä olisi se tavoite mielessä mihin tähdätään. Että päivistä ei tulisi vain sellaisia "kuhan nyt tässä 8 tuntia jotenkin kulutetaan"-päiviä.

Ja nyt siis toivon, että pääsen tällaiseen työyhteisöön jossa oikeasti tehdään jotain konkreettisesti lapsen kehityksen eteenpäin viemiseksi.
Tietysti on päiviä jolloin työskennellään sponttaanisti. Päällimmäisenä kuitenkin mun mielestä on pidettävä se että ,kutsutaan sitä sitten päivähoidoksi tai esikouluksi, sillä on tavoitteet. Se ei ole vain lapsen valvomista, että vanhemmat voivat käydä töissä. Haastetaan ja tuetaan  lasta kokonaisvaltaisessa kehityksessä ja tehdään se lasta tukevin metodein. Lapsilähtöisesti ei niin että mitähän mä nyt aikuisena tänään jaksaisin/haluaisin tehdä.
Sitä on laadukas förskola/päivähoito.

Noniin, se siitä työpaasauksesta 😀

Mä halusin oikeestaan kirjoittaa hauskasta huomiosta täällä.
Täällä kaikilla liikenneympyröillä on nimet 😁. En nyt muista onko niin Suomessakin, mutta saa virkistää mun muistia jos on.

Toinen hauska asia johon törmäsin täällä on 104-vuotias mummeli joka pitää blogia! Se kirjoittaa blogiinsa joka päivä. Olikohan se 91-vuotias kun kävi nettikurssin ja alkoi kirjoittaa. Käykää katsomassa: Blogga med mig/Dagny "Bojan" Carlssons blogg. Ihana mummo!!

Siinähän se taas.
Heips!