Koirankakkahuomioita ja muuta mukavaa ;)

Kauhean kauan on mennyt aikaa viimeisestä jutusta, mutta nyt ajattelin kirjoittaa koska eihän ennen joulua ole muutakaan tekemistä..... 😁

Ensinnäkin: kävimme Suomessa pikavisiitillä ja koirat olivat nyt mukana. Koirista johtuen tuli siis tehtyä muutama lenkki ulkona kolmen päivän aikana. Teinpä siinä sitten pientä laskutoimitusta kävelyteillä "makaavista" pökäleistä. Tämä huomio syntyi siitä, että olen ihmetellyt täällä ruotsissa miten vähän täällä näkyy koirankakkaläjiä.
Kolmen päivän aikana väistelin Saunalahdessa 23:a pökälekasaa😠. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että täällä naapurissa olen 6kk aikana väistellyt 3:a pökälekasaa.....Saunalahdessa asuessani pidin koiralenkeillä mukana pientä lapiota jolla viskasin pökäleitä pöpelikköön pois kävelyteiltä tai poimin muiden jättämät kasat kakkapusseihin. Meni vain pusseja turhan nopeaan 😕.
En ymmärrä, jos se poimiminen onnistuu täällä Ruotsissa niin miks se ei onnistu Suomessa?

Toinen:Täällä oli joulukuun alussa Vanhassa Linköpingissä mukavat joulumarkkinat. Sinne siis suunnistin. Oli hauska nähdä, että samanlaiset ne markkinat on täällä kuin siellä Suomessakin. Kaikkea myydään hilloista silleihin ja kaikkea mahdollista ei syötävää.

Vanha Linköping on muuten tosi kaunis kaupunginosa. Vanhoja taloja jotka on siirretty keskustasta pois silloin kun Linköpingiä alettiin rakentamaan modernimmaksi. Vanhoja taloja ei haluttu tuhota, joten ne siirrettiin uuteen paikkaan ja näin syntyi Gamla Linköping.

Kolmas: Meillä kävi työpaikalla aivan ihana kaksikko esiintymässä. Kaksi varmaan jo eläkkeellä olevaa rouvaa jotka olivat tehneet ihanan "vesiteatterin". Voi miten yksinkertaisesti oli syntynyt aivan ihana esitys! Lapset olivat aivan haltioissaan ja aikuiset myös.
Nyt meillä onkin puhaltanut vähän erilaiset tuulet työpaikalla. Noro-virus jyllää oikein kunnolla. Tänään oli lapsia paikalla 7 kaikista 21:stä. Tosin kaikki ei olleet sairaina. Osan vanhemmat pitävät lapset kotona, jotta välttyisivät taudilta. Tosi hienoa, että pystyvät näin tekemään.

Neljäs: Keskustaan on laitettu ihanat jouluvalot ja niitä käytiin näyttämässä Sri Lankalaisille ystäville. Täällä oli vähän luntakin vielä tallella. Kauhean innoissaan eivät olleet ulkoilusta vaikka kaunista olikin, mutta sen ehkä ymmärtää kun päällä on ohut nahkatakki ja ohut pohjaiset nahkaiset kävelykengät ja pakkasta oli -7 😎.

Ja sit jotain pientä vielä: Rogerin valmentamasta korisjoukkueessta oli hyvä juttu lehdessä täällä.

Tontut on taas esillä 😍.
Mä en siis ole meidän perheen ainoa jouluintoilija, mutta aikaisin intoilija kylläkin. Jouluva....tai siis talvivalot saa laittaa ikkunoihin jo lokakuun lopulla, eikö?!

Rauhallista joulua kaikille!😉

Koulutusta ja työympäristöä

Mennyt viikko oli "Studiedag-viikko". Tiistaina meillä oli ensin koko päivän kestävä koulutus keskustan  Ekoxen Quality hotellissa.
Aiheena oli "Språklig medvetenhet- att stimulera barns språkutveckling".

Ihan mielettömän mielenkiintoinen päivä! Näistä materiaaleistahan saisi pitkän tarinan tänne blogiin.

Eikä yhtään vaikeuttanut päivän kulkua se, että aamupalan ja lounaan sai hotellilla 😊.

 Koulutuksen jälkeen äkkiä kotiin viemään koirat lenkille ja sitten päiväkodille iltakoulutukseen. Siinä meillä oli aiheena "Yhteistyä vanhempien kanssa- miten saada vanhemmat kiinnostumaan yhteistyöstä päiväkodin kanssa ja sen vaikeudet."

Täällä on aika hyvä systeemi näissä koko henkilökunnan tapaamisissa; ne suunnitellaan valmiiksi jo kesän aikana niin, että sitten, kun uusi lukukausi alkaa on kalenteriin laitettu valmiiksi kaikki henkilökunnan iltakokoukset (3-4 iltaa  syksyllä ja 3-4 iltaa keväällä). Nämä ns. "ylimääräiset tunnit" on suunniteltu myös jo työlistoihin siten, että ei tarvitse miettiä itse milloin ottaa extrat pois.
Kaikki Studiedag-päivät, joita on 2 syksyllä ja 2 keväällä on myös laitettu vuosikalenteriin valmiiksi. Vanhemmille menee tieto näistä päivistä jolloin pk on suljettu jo hyvissä ajoin.
Kaikki on tiedossa heti, kun kesän jälkeen aloitetaan työt. Tosin taitaa olla käytäntö myös Suomessa koulumaailmassa..... 😊
Tämä siis sitä ruotsalaista tehokkuutta. Sitten tietysti on asia erikseen miten niitä päätöksiä saadaan lyötyä pöytään ja päätettyä...... 😁.

Olemme nyt omassa työtiimissämme järjestäneet työympäristöä uudellee. Olemme hakeneet sellaista tilaa, jossa lasten "päätönjuokseminen" vähenisi ja että ympäristö houkuttelisi leikkeihin ja pienryhmiin. Ja nyt se tuntuu löytyneen.
Tosin pitkä käytävä keittiöön houkuttelee vielä juoksemiseen, mutta olemme ajatelleet antaa sen olla " väsytyskaista" 😁.
Muuten olemme järjestäneet sohvahuoneen lukemiseen ja kotileikkihuoneen sekä isomman tilan pelaamiseen ja rakenteluun.

On ollut haastavaa saada tätä lapsiryhmää rauhoittumaan ja harjoittelemaan keskittymistä suunniteltuun toimintaan. Olen tainut aiemminkin sanoa, että tämä 4-5vuotiaiden lasten ryhmä on haastava. Nyt meillä on hyvä kasvattajaryhmä kasassa ja kaikki työskentelevät samaan suuntaan.
Meitä on kaksi tällaista "vanhaa haahkaa" jotka painottavat rajoja ja rakkautta ja sitten meillä on kaksi parikymmentä vuotta nuorempaa jotka vetävät vähän "lempeämpää ruotsalaista linjaa" 😁😁. Ruotsalainen linjahan on siis sitä, että ei saa korottaa ääntä/ lapsi valitsee/ mahdollisimman vähän kieltoja/ vapaata kasvatusta ym.😏

Näin siis tämä viikko vierähti.
Nyt viikonlopun viettoon.
Siihen ei valitettavasti kuulu hiihto muuta kuin telkkarista katsomalla, koska täältä lähti sekin vähä mikä tänne tuli. Ihan kuin kevät olisi täällä jo 😕.

Talvea ja muuta

Jei! Meillekkin on tullut tänne lunta. Noin 2cm! :D
Onhan sekin nyt jotain. Mutta ei paljon mitään kun katselen kuvia Suomesta.....

Mutta pakkaset ja tuo hentoinen lumi on tehnyt sen, että piti viritellä vähän TALVI/SYYSvaloja sisälle. Tontut saa vielä pysyä paketeissaan.

Kohta saa aloittaa töissäkin jouluaskartelut.
Toistaiseksi ollaan keskitytty kirjaimiin ja kieleen. Lapset saivat itse koristella aakkoset.
 Läroplan sanelee meidän työtä ja siinä sanotaan näin; Lpfö98 Förskolan ska sträva efter att varje barn utvecklar intresse för skriftspråk samt försåelse för symboler och deras kommunikativa funktioner.

Toinen projekti on lukuprojekti jonka olen aloittanut lasten kanssa. Katsotaan mitä siitä saadaan aikaiseksi. Tarkoitus olisi jokaiselle oma pieni kirja "omalla" kielellä.

Syksyllä unohdin jakaa tän hauskan jutun teidän kanssa.
Olin 10km lenkillä tosi ihanalla metsäreitillä ja siellä oli kaks tällaista puuntynkää joita oli käytetty tuteista luopumiseen! Nää oli niin hauskoja, että oli pakko ottaa kuva.

Muuten täällä ei mitään ihmeellistä. Kannustettu lätkässä Suomea, luettu opiskeluun liittyviä kirjoja, istuttu koulutuksessa, tehty töitä että saadaan eläväinen lapsiryhmä opetettua struktuuriin ja leikkiin.
Ai niin, ja ens viikonloppuna tulen Suomeen hakemaan vähän tavaroita.

Luonnon herättämää

Tänään oli niin ihana ilma, että pakkasin koirat autoon ja ajoimme n. 20km Linköpingistä ulos.
Siellä sijaitsee yks mun "lempi" linnoista tällä alueella, Nya Slottet. Se rakennettiin 1791-99 ja se on barokkityylinen linna.

Alue on ihanan vanhan oloista, ihan kuin olis laskeutunut toiseen aikaan.

Siellä kävellessä ajatukset aukeaa ja sitä miettii kaikkea mitä ei kotona välttämättä ehdi ajatella. Onneks mulla on koirat jotka vie mua usein luontoon :)).

Siellä kylätietä tallustaessa mietin miten hyvältä voi ihmisestä tuntua. Tiedättekö, sellainen hyvän olontunne joka huokuu ihohuokosista ulos?

 Ei mitään yli pirteyttä tai yli positiivisuutta, vaan sellaista perushyvää positiivistaoloa joka on se perusta ihmisen sisällä. Sellainen tunne joka on sisällä ja joka luo pohjan sille miten sä puhuttelet toisia tai miten sä itse ajattelet itsestäs tai miten sä suhtaudut omaan elämään ja kerrot omasta elämästäsi muille, suullisesti tai facessa tai muualla. Se tunne jota sä lähetät universumiin sun koko olemuksella (jos siihen nyt uskoo).

Se on myös se perustava luonne mikä ihmisellä on sisällään. Suhtaudutko sä omaan elämää positiivisesti vai negatiivisesti. Enkä taaskaan puhu siitä, että olisi oltava koko ajan jompaa kumpaa, positiivinen tai negatiivinen. Puhu siitä sisäisestä tunteesta joka ihmisellä on. Ja mä olen sitä mieltä, että se näkyy ihmisistä, niiden koko olemuksesta. 

Sä voit olla iloinen ja pirteä, mutta sulla on siellä taustalla se perusnegatiivisuus/katkeruus tai sä voit olla vihainen ja surullinen, mutta sieltä alta paistaa se, että sulla on kuitenkin hyvä perushyväolo. 

Nämä ajatukset tuli mieleen, kun mietin miksi täällä Ruotsissa ihmiset on positiivisen oloisia kuin Suomessa? Nämä ajatukset tuli mieleen, kun olin koulutuksessa torstaina jossa kouluttaja puhui ilmapiiristä ja lasten kasvatuksesta mikä täällä on ollut vallalla. Ja miksi se positiivisuus on täällä niin syvällä. Hän puhui siitä miten Ruotsi on säilynyt suurilta sodilta ja täällä on ollut mahdollisuuksia rakentaa itselleen hyvä elämä. Ja silloin mietin vähän surullisena, mutta kuitenkin ylpeänä mistä suomalaiset ovat selvinneet. 

Mä itse tunne enemmän kuuluvani tähän positiiviseen ilmapiiriin kuin sellaiseen katkeraan ja kateelliseen. 

Tietysti itselläkin on välillä niitä tosi pohjakosketuksia tunteissa ja toisinaan ärsyttää tää jatkuva positiivisuus. Toisinaan mullakin tule pintaan se suomalainen pessimistisyys, mutta se ei kuitenkaan tunnu siltä omalta perustunteelta, siltä miten itse elämään, työhön, ihmissuhteisiin  suhtaudun.

Kaikki valitsee sen oman perustunteen tai olisko se tullut sieltä äidinmaidosta.

 Haluatko sä luottaa elämään vaikka se heittääkin esteitä eteen (koska sitähän se tekee!)? Haluatko sä näyttää sen hyvän sisäisen tunteen muillekkin?

Vai haluatko sä valittaa, olla kateellinen toisille, jotka ehkä näyttävät pärjäävän paremmin kuin sinä?

Onko se sulta pois jos joku pärjää? 

Jos eteen osuu ihmisiä jotka on ku..päitä, anna niiden olla niitä. Se on niiden ongelma. Jos ne yrittää tehdä sustakin k...päätä, älä lähde mukaan. Paitsi tietysti jos se tuntuu susta hyvältä ;)).

Mietin sitäkin, kuinka olisin voinut suhtautua pettyneesti siihen työporukkaan johon en sopinut, josta jouduin vaihtamaan toiseen. Aina ei voi onnistua. Kun yksi ovi sulkeutuu, yleensä toinen ovi avautuu. 

Lopuksi, kaiken tämän vuodatuksen jälkeen mä haluan jakaa teidän kanssa kuvan joka toi hymyn huulille tänään siellä "middle of nowhere" kävellessä.

Sinne oli rakennettu jalkapallokenttä! Siellä oli siis neljä taloa joista ainakin yksi näytti kesämökiltä. 

Katsomoalue sai mut hymyilemään. 

Eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka joku suuri stara haluaa tulla tänne esiintymään.

Positiivisesti ajateltuna :))

 Ihanaa kun voi antaa ajatuksien vain laukata.

Sopivasti iloa ja hyviä kokemuksia tulevaan viikkoon <3.

Korkkaus

No nyt on korkattu terveysasema täällä.
Mullahan oli se flunssa, joka muuttui sitten aivan järjettömäksi kurkkukivuksi ja siitä tietysti kovaksi yskäksi.
Yskä jatkui ja jatkui...
Lopulta,tiedä sitten oliko yskästä johtuvaa vai treenaamisen puutteesta johtuvaa, mutta mulle iski järjetön kramppi selkään. Kävin  paikallisella terveysasemalla. Sain parin päivän sairiksen ja ohjeet lääkkeisiin. Eka käynti vaikutti ihan ok:lta. Lekuri oli vähän vanhempi ja asiansa osaava vaikkakin kovin kiireinen, myöhässä 25min, mut niinhän ne taitaa olla Suomessakin....

Rakas siskoni konsultoi minua, että kyseessä on "facettilukko" joka harvemmin helpottaa lääkkeillä. Popsin siis Burana 600 ja Voltarenia ja vatsa kiittää :).
Krisse käski etsiä kiropraktikko, naprapaatti tai Maitland/OMT-terapeuti. Minähän tein työtä käskettyä, kun kerran viisas isosisko käskee <3
Ja voitte uskoa, että yllätys oli suuri kun löysin täältä suomalaisen kiropraktikon!! :))
 Kuulemma vanha lätkäpelaaja, Rauno Suokko.

Nyt sitten maanantaina käsittelyyn ja toivottavasti pääsen vihdoin taas yoogailemaan ja treenaamaan.


Nyt on tänne "eteläänkin" tullut syyspimeys. Mä tietty nautin siitä, kun olen syksyn lapsi :).
Se tekee sen, että pitää varustautua koiralenkeille valoilla, sekä itseni että koirien. Tällaisilla mennään, plus Ellen tekemällä ihanalla heijastimella, kiitos Elle!!!

Siinä ne "uutiset" tällä kertaa, nyt saunaan !

Vähän työasiaa ja muutakin

Tämä viikonloppu oli kaveri-+kulttuuriviikonloppu. 

Kävimme ystävien kanssa Norrköpingissä. Tarkoitus oli käydä syömässä, ostoksilla ja museossa. Keli oli niin kauhea, että ostokset keskittyivät ostoskeskukseen. Siinä sateessa ja tuulessa ei viitsinyt kauheasti shoppailla ympäri kaupunkia. Kävimme kuitenkin Arbetets museumissa jossa oli todella koskettavat kaksi valokuvanäyttelyä. Toinen kertoi 7ottelijasta Nadjasta joka sairastui syöpään. " Om jag fick välja" 

Tosi koskettava näyttely ja erityisesti hänen päiväkirjamerkintänsä.

Toinen näyttely kertoi leiristä joka oli lapsille ja äideille jotka kokevat normaalissa arkisessa elämässään perheväkivaltaa.

Uskomatonta mitä ihminen joutuu kokemaan... 

Norrköping on mukava kaupunki. Se on aikoinaan ollut teollisuuskaupunki ja siellä on jäljellä vielä suuri teollisuusalua joka on valjastettu kulttuurin, shoppailun ja ravintoloiden käyttöön. Todella mielenkiintoinen alue. Teollisuusalue sijoittuu Motala strömin "päälle" joten rakennukset on tavallaan veden päällä ja virtauspaikkoja näkyy siltojen ja rakennusten välissä.

www.upplev.norrkoping.se

Sunnuntai onkin sitten mennyt työasioissa.

Aloitan torstaina koulutuksen nimeltä ICDP. Olen lukenut siihen liittyvää kirjaa ja jotenkin tuntuu tutulta, mutta kertaus on opintojen äiti ;) 

Sen lisäksi on pitänyt kahlata läpi muutama muukin vihkonen. Onneksi kaikissa on kuitenkin tosi mielenkiintoista tekstiä ja tulee kova halu parantaa omaa työskentelyä. :) 

Tauti on pysynyt sitkeästi kiinni mussa joka on tehnyt sen, että ääni on ollut vähän hävyksissä. Mutta eiköhän se tästä.

Ai niin, mä vaihdoin ryhmää. Nykyään työskentelen 5-vuotiaiden kanssa.  Ryhmä on erittäin....mitenhän sitä kuvais.... haastava ja sinne piti saada henkilökuntaa jolla on kyky strukturoida ja suunnitella päivät ja ohjelma. Meitä on kaksi "vanhaa" tekijää jotka alkaa työstämään sitä ryhmää nyt. Ihana saada tällaista haastetta työhön!! 

Toinen syy vaihtoon oli, että edellisessä ryhmässä en saanut käyttää kokemustani ja taitojani joten pyysin siirtoa johonkin jossa voisin tehdä sitä mistä tykkään ja minkä osaan.

 Oli vaikea myöntää lopulta, että en voi työskennellä kaikkien kanssa vaikka olen aina luullut olevani sopeutuvainen. Mutta jos et saa työssäsi työskennellä niin, että saat tuoda omia näkemyksiäsi ja taitojasi muidenkin käytettäväksi, niin työstä lähtee ilo. 

Kaipaan niitä ihania pieniä vaippapöksyjä, mutta kaikki lapset on ihania joten uskon viihtyväni myös uudessa ryhmässä :)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille jotka jaksavat lukea virheitä vilisevää kirjoitustani. :)

Ruotsipöpö :)

Sniff!
No nyt on ensimmäinen ruotsipöpö iskenyt. Viisi päivää on mennyt yskiessä ja niiskuttaessa.
Ja juurikin sama viikonloppu kun Tiia ja Olli on täällä käymässä ekaa kertaa.
No, onneksi tauti on ollut helpottamaan päin nyt viikonloppuna.
Jos ei näillä aineilla ja saunalla tauti taitu, niin se on kuolemaks ;).

Ihana, kun lapset oli täällä. Koko lauantai oltiin liikkeellä kaupoissa ja iltapäivällä vielä Pinchosissa syömässä Gustavin ja Erikin kanssa.

Sunnuntaina vielä vanhassa Linköpingissä ja Jade:ssa syömässä.
On kiva, kun täällä käy vieraita (tai tuttuja :) ) kylässä ja voi näyttää kaupunkia. Tämä on kuitenkin mukavan kokoinen kaupunki (Ruotsin viidenneksi suurin) ja täällä on kauniita paikkoja lähellä.

Nyt sitten niiskuttaen takaisin työhön maanantaina.