Hyvä suomalaiset pedagogit!

Viimeisiä viedään....melkein.
Jonkin aikaa on vielä jaksettava ennen kuin pääsee kesälaitumelle.
Loman jälkeen aloitan työskentelyn hieman vanhempien lasten kanssa. Seuraan muutaman meidän pienen mukana seuraavaan ryhmään. Muutos heille ei tule olemaan niin vaikea, kun on tuttu aikuinen mukana😊.


Nyt haluan antaa SUUREN SUUREN KUMARRUKSEN Suomalaiselle varhaiskasvatukselle ja sen parissa työskenteleville💓💓💓👍👍👍. Meillä on kyllä niin mielettömän taitavat, osaavat, itse ajattelevat  ammattilaiset. Johtajat johtavat ammattitaitoisesti ja vastuuntuntoisesti. Uskaltavat tehdä päätöksiä, ikäviäkin. Kokonaisuus ja työn sujuvuus mielessä. Työntekijät joustavat ja ymmärtävät mikä on tärkeintä (lapset) työssään.  Puhumattakaan koulutuksesta ammattiin 💓. Mulla on ollut onni saada työskennellä hyven johtajien alaisuudessa Suomessa.

Koulumaailmaan en ole täällä (vielä) päässyt tutustumaan, mutta se mitä siitä olen kuullut niin toivon, että Suomessa ei mennä Ruotsin perässä. Meillä on hieno koululaitos ja taitavat tekijät siellä. Toivotaan, että Suomen opettajat jaksavat tehdä työtänsä ja päättäjät kuuntelevat ammattilaisia 💓.




Aurinkoista ja lämmintä kesää!

Arkea loman jälkeen

Syksy tuntuu vain jatkuvan täällä "etelässä"....
Lunta tuli marras-joulukuussa ihan kivasti, mutta se on jo sulanut pois. Pakkasta on luvattu nyt ensi viikolle. Jospa sieltä tulisi se lumikin pikkuhiljaa. Outoa jos meidän talvi olikin se viikko/kaks marras-joulukuussa 😳.

Jotenkin tuntuu, että nyt jo aamuissa näkee enemmän valoa kuin ennen joulua ja iltapäivät, kun menee koiralenkille, on valoisampia👍. Tai sitten sitä vain kuvittelee, kun odottaa valoisuutta😎.

Jouluna kävimme pikavisiitillä Suomessa. Oli ihana nähdä Tiia ja Olli ja saada mahdollisuus käydä syömässä ravintolassa jossa Olli on töissä (Roster)

Från och med i höst har jag jobbat på Stjärnan. Barnen där är 1-3år.
Här är de bästa pedagogerna (saknas Nina) som jobbar på Stjärnan! Bilden är från Pippi-dagen, vi ser inte ut så här varje dag😉. Vi kör olika tema varje måndag.

När man jobbar med dom minsta barnen känner man ibland att det behövs "ögon i nacken", men oj vad roligt vi har!😊


Meillä on osastolla ollut muutama opiskelija työharjoittelussa sekä lastenhoitaja että lastentarhanopettaja. Onneksi kaikki kolleegat pitävät tärkeänä, että opiskelijat saavat tulla harjoitteluun.

Tämän hetkinen ohjattavani,lastenhoitajaopiskelija, on kyllä tähän mennessä tehnyt minuun  syvimmän vaikutuksen.
Kutsutaan häntä vaikka Aliksi.
 Kysyin Alilta miksi hän on valinnut koulussa linjan "lapset ja nuoret" ja työskentelyn heidän parissaan?
Ali on kotoisin Afganistanista ja näin hän kertoi;
 Hän on asunut Ruotsissa kolme vuotta. Kysyin häneltä onko hänen perheensä suuri. Hän sanoi, ettei hänellä ole enää omaa perhettä, ei isää eikä äitiä.
 Hän oli viisitoistavuotias, kun hän joutui jättämään kotimaansa. Hän KÄVELI läpi Iranin Turkkiin. Matkalla hän joutui huolehtimaan vieraan pariskunnan pienestä lapsesta, koska vanhemmat olivat vanhoja eivätkä jaksaneet kantaa lasta. Lisäksi lapsi itki koko ajan, koska matkalla ei ollut tarjolla tarpeeksi ruokaa. Kenellekkään. Salakuljettaja uhkasi ampua pienen perheen jos he eivät jaksa kävellä ryhmän mukana.
Vanhemmat kysyivät muilta ihmisiltä apua lapsen kantamisessa, mutta vain Ali suostui auttamaan.
Hänen tullessa Turkkiin olivat vanhemmat jääneet jälkeen Alin ryhmästä ja Ali oli yksin pienen lapsen kanssa. Hän mietti mitä hän tekee pienelle lapselle. Onneksi seuraavana päivänä lapsen vanhemmat tulivat paikalle toisen pakolaisryhmän mukana.
Ali jatkoi yksin matkaa oman pakolaisryhmän kanssa pumpattavalla kumiveneellä yli Mustan meren.
Hän sanoi:"Silloin pelkäsin todella paljon."
Kysyin häneltä miksi Ruotsi ja hän sanoi: " Halusin niin kauaksi Afganistanista kuin mahdollista."
Tämä matka sai hänet tajuamaan, että hän haluaa työskennellä ihmisten kanssa.
Nyt hän on asunut Ruotsissa kolme vuotta. Hän odottaa edelleen lupaa saada jäädä Ruotsiin. Tästä vastoinkäymisestä huolimatta hän on löytänyt itselleen harrastuksen ja mielekkään opiskelun. Alku oli hyvin vaikeaa, mutta nyt elämä maistuu jo paremmalta.

Miksi viisitoistavuotias joutuu elämässä kokemaan jotain näin kauheaa??
 Itselläni nousi kyyneleet silmiin.
Ali on hyvä lasten kanssa ja hän todella haluaa oppia. Hän on herkkä tunnistamaan lapsien tarpeet.
On ilo työskennellä ja ohjata häntä tällä työssäoppimisjaksolla.

Vielä; tällaiselle "urheiluhullulle" on aika luxusta miten paljon täällä tulee urheilua tv:stä. On hiihtoa (kaikki mahdolliset matkat), lätkää, korista, käsipalloa, futista.... Ja jos Suomi ei pärjää tai ei ole mukana voi siirtyä kannustamaan Ruotsia. 👀👍

Vielä lopuksi ihmettelyn aiheita:
- Miten sinne Suomeen on satanut niin paljon lunta mut ne kaikki pilvet purjehtii vain ohi Linköpingin😃
-Miten vaikeaa on ilmoittaa päiväkotiin jos lapsi ei tule sinä päivänä😃
-Miten hienosti täällä työskennellään maapallon säilymisen puolesta jo päiväkodissa😃
-Miksi vanhemmille ei voi toistuvasti mainita, että muistakaa nimetä lasten vaatteet😃
-Miten täällä kerrostalossa asuminen on niin paljon kalliimpaa kuin omakotitaloasuminen😃
-Miten välillä voi ruotsinkieliset sanat vaan kadota päästä😃
-Miten ruotsalaisenhallituksen muodostaminen voi olla niin vaikeaa😉.

Pysykää lämpimänä talvella👍

Liian kauan

Liian kauan kulunut viimeisestä kirjoituksesta.
Koirien kanssa ulkoillessa mietin usein, että pitääkin kirjoittaa blogiin, mutta kotiin tullessa "ei ehdi".

Kevätjakso meni aika vauhdilla.
Ehkä siksi, että täällä ei oikein kunnon pitkää talvea ollutkaan. Lunta kyllä tuli, mutta se ei pysynyt maassa kauaa. Sen verran kuitenkin, että ehdin muutaman kerran hiihtämään ja lasten kanssa pulkkamäkeen. Kesähän meillä alkoi jo toukokuussa!
Ihan mahtava kesä ollut säiden puolesta!

Toinen syy siihen, että kevät tuntui menevän niin nopeasti oli se että itselläni oli paljon töitä arbetslagsledaren ominaisuudessa (Mitenkä tuon nimikkeen kääntäisi? Työnjohtaja/luottamusmies ei ole oikea käännös).
Huhtikuussa vielä johtajamme sairastui vakavasti ja hänen töitänsä jaettiin minun ja ensimmäisen lton kanssa.
Lopulta ehdin olla lapsiryhmässä vain 2-3 päivää viikossa, joka oli tietty tylsää omasta ja lasten puolesta 😔
Toisaalta opin valtavasti rekrytoinnista ja täkäläisestä "lasten sijoittelusta" (barnplacering).
Nyt elokuussa saamme sijaisen johtajalle ja voin taas palata normaaliin rytmiin.

Syksyn aikana käymäni arbetslagsleder koulutus tuli kevään aikana tehokkaasti käyttöön, vaikka en sitä ihan täysin ole sisäistänytkään. Siis koulutusta.

Kevään aikana jouduin usein pohtimaan tätä ruotsalaista työkulttuuria. Enkä näin kahden vuoden jälkeen vieläkään ole täysin hyväksynyt kaikkia tapoja täällä.

Jotta tästä kirjoituksesta ei tulisi liian pitkä yritän kasata ajatukseni täkäläisestä työtavasta ja päätöksien teosta pähkinänkuoreen jotenkin näin;

-Päätös. Mikä se on? Pitääkö meidän päättää jotain? Entä jos kaikki ei tykkää päätöksestä?😄

- Päätöksiä ei täällä tehdä ennen kuin kaikki ovat tyytyväisiä päätökseen. Mikä tarkoittaa sitä, että samasta asiasta käydään keskustelua jos ei nyt useampi kuukausi niin ainakin useampi viikko!

-Kuka tekee päätöksen? Kaikki tai ei ketään. Jos päätös on ikävä, mietitään vielä seuraavassa kokouksessa. Jos päätös tuntuu hyvältä tarkistetaan vielä seuraavan kerran, että se sopii kaikille. Jos joku on muuttanut mieltään niin aloitetaanko varmuuden vuoksi alusta?

- Kun ja jos päätös on tehty, pohditaan sitä vielä ensi viikolla.
   Saattaa olla että joku ei tykkää päätöksestä.
Kaikkia pitää miellyttää joten pallotellaan asiaa vielä...ja vielä...ja vielä....

-Ai niin! Muistammehan vielä kertoa päätöksestä lempeästi ja tietä tasoittaen, jos päätös tarkoittaa muutosta (curling-aikuisuus) 🙈.

Näin siis täällä (meillä) tehdään "päätöksiä" ja hoidetaan asioita 😃😃.
Ja kun olen  tottunut kuitenkin siihen, että asiat etenevä ja aina loppupeleissä saadaan päätöksiä tehtyä niin välillä kokouksista poistuessani olen aivan loppu siitä jahkaamisesta. Varsinkin kun kahden päivän kuluttua asiaa puidaan uudestaan😅.

Kaipaan siis suomalaista reipasta tekemisen tunnetta ja sitä, että konfliktitkin ovat joskus tarpeen jotta ilma puhdistuu! 😉

Hyvää alkavaa työvuotta!

Joulua odotellessa

Nyt ollaan päästy pitkälle tätä "terminiä"....olisko se lukukautta myös päiväkodissa. Täällähän ei sanota päiväkoti, mutta mä käytän sitä nyt kuitenkin tässä kirjoituksessa 😊.

Ollaan aika paljon jouduttu suunnittelemaan ja muokkaamaan omaa toimintaa uudestaa töissä tänä syksynä.
Ryhmän dynamiikka on muuttunut aika paljon, kun saimme 5uutta lasta joista kolme on 4vuotiasta. Yksi lapsista on vielä erityistätukea tarvitseva joten aika tiukilla ollaan menty kolmen aikuisen kanssa. Välillä tuntuu, että kädet ja silmät ei riitä 👀.
Mutta se onkin tämän työn suola, muutokset ja oman työn muokkaaminen niin että kohtaa lapset paremmin.
Nyt ollaan saatu "osasto" strukturoitua niin, että pienempienkin lasten on helppo oppia ja seurata päiväohjelmaa ja se alkaa näkymään lasten toiminnassa.

Leikkitauluidean voin ylpeänä sanoa tuoneeni Suomesta tähän päiväkotiin ja se otettiin ilolla
vastaan👍.
 Kuvien käyttö on myös lisääntynyt meillä juurikin koska meillä on erityislapsi ryhmässä. Aluksi ryhmän säännöt oli tehty tekstillä, mutta löysin netistä juuri meille sopivat kuvat ja otin heti käyttöön ja ne toimii tosi hyvin.

Työskentelemme kestävän kehityksen mukaan ja se antaa hurjasti mahdollisuuksia suunnitella viikko/kuukausi ohjelmaa. Välillä tuntuu, että liikaakin eri mahdollisuuksia.
Tärkeä asia joka pitää pilkkoa tälle tasolle jossa työskentelemme. Tämä kestävän kehityksen mukaan ottaminen jo päiväkodissa onkin yksi asia josta pidän täällä Ruotsissa työskentelyssä. Lähimpänä on sosiaalinen osio😊.

Olen miettinyt viimeaikoina millä tavalla täällä työskentely poikkeaa Suomessa työskentelystä. Tällä viikolla jotenkin iski tajuntaan lasten persoonallisuus-/taitoerot.

Muistan ennen tänne muuttoa keskustelleeni yhden äidin kanssa,ruotsalaisen, joka oli asunut suomessa 8 vuotta. Heillä oli pojat suomenkielisessä päiväkodissa. Kysyin häneltä mikä sai heidät valitsemaan Suomen Ruotsin sijaan ja hän sanoi, että kaikki on paremmin Suomessa 💓.

 Luulen tällä viikolla tajunneeni mitä hän tarkoitti. Tosin mulla ei ole kokemusta "kaikesta", mutta päiväkotimaailma on mielestäni Suomessa korkeatasoisempaa kuin täällä.
 Niin kuin aiemmin olen kertonut, täällä on oma Läroplan, mutta sen toteuttaminen jokapäiväisessä elämässä ei aina näy ihan niin kuin ehkä on ajateltu.
Tuntuu myös, että siihen on kirjattu niin paljon asioita, että päiväkodin henkilöstön on vaikea saada siitä kokonaiskuvaa. Osa kirjauksista on myös niin "korkealentoista", että sen toteuttaminen työssä tuntuu jotenkin vaikealta. Nyt, kun olen sitä monet kerrat lukenut, maistellut ja toiminnassa toteuttanut, koen sen aika monimutkaiseksi verrattuna Suomen vastaavaan.

Olen myös miettinyt miten täällä lasten kanssa työskentely tuntuu erilaiselta verrattuna saman ikäisten kanssa työskentelyyn Suomessa. Yksinkertaista; Suomessa, saman kokoisessa ryhmässä, löytyy taitavampia (nimenomaan kädentaidoissa), oma-aloitteisempia, reippaampia, "reilumpia"  ja sinnikkäämpiä lapsia. Siis lapset ovat ihania täällä(kin), mutta eron suomalaislapsiin kyllä huomaa😍.
Kyllä me Suomessa osataan!
Täällä aloittaessani eräs äiti sanoi, että "ihanaa kun olet tullut meidän päiväkotiin töihin, ihailen ja tykkään tosi paljon suomalaisesta koulusysteemistä!!"
Voihan tämä "analysointi" tietty olla vaan mun kohdallani sitä, että en ole vielä aivopesty tähän systeemiin ja kaipaan suomalaista selkeyttä ja suoraviivaisuutta.😀

Muuten täällä ei mitään suurempia pohdintoja. Ihmettelen edelleen ruotsalaista kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta, positiivisuutta ja kiltteyttä😉. Kaikki noi on tosin tarpeen meikäläisen kanssa työskennellessä, kieli sujuu mutta ei kuitenkaan yhtä hyvin kuin suomenkieli ja välillä ehkä tulee sanottua selkeesti (lue;suoraan) mielipide tai ajatus😆.

Vuoden alusta aloitan arbetslagsledare-hommat ja siinä pitääkin sitten esittää asiat ja muutokset pehmeästi ja antaa aikaa porukalle pohtia ja kokoustaa ennen päätöstä.
Ruotsalaiseen tapaan 😀

Kesäloma osa 2

Viikko myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan😉.

Kesäloman ensimmäinen osa meni siis sukuloiden ja lomaillen Kroatiassa.
Toinen puolikas menikin sitten kotimaassa....vai mitenkä tätä uutta maata tulisi kutsua jossa koti on 😮.
Kävimme pelaamassa golfia ja teimme mukavan päiväretken Grännaan.
Grännahan on sellainen pieni kylä/kaupunki Vätternin rannalla. Sen läpi tai ohi yleensä ajetaan kun ollaan menossa Eurooppaan autoilemaan.
Kylä on tunnettu niistä kovista punavalkoisista karkkitikuista ( ja nykyään siellä on jo kaikenlaista väritystä ja muotoa niiden karkeissa).

Oli ihana vain olla ja huilia kotona viimeinen lomaviikko.
Koirat nauttivat siitä, että eivät joutuneet olemaan yksin tai hoidossa.
Ilmat olivat vaihtelevat mutta enimmäkseen kauniit. Sattui kohdalle sateitakin...

Mutta nyt on siis työt alkaneet ja täydellä touhulla mennään. Meillä on nyt uusi työporukka ja muutama uusi lapsikin Regnbågessa ja on ihana kun pääsee suunnittelemaan pätevien tekijöiden kanssa tulevaa vuotta. Ideoita on hurjasti! 

Laitan tänne tulevaisuudessa vähän tietoa mitä kaikkea tulemme tekemään ja miten olemme osastomme sisustaneet kuin myös miten tehokkaasti voi arjen suunnitella esikoulussa.

Olemme kesän aikana sisustaneet kotiammekin uudestaan. Ja se olikin hieman tarpeellista, kun Roger oli kuitenkin ehtinyt asua jonkin aikaa yksikseen 😊.

Olen selaillut kaikkia eri sivuja etsiessäni ideoita kotiimme. Siltä pohjalta aloitin uuden tilin Instagramissakin ( Suskib64) johon keräilen kaikkea kaunista. Käykää vilkaisemassa jos kauniit asiat kiinnostavat 😊

Seurailen myös eri blogeja.

Yksi lempi blogini on Maijanmaailma.  Sinne sain nyt kesällä jakaa herkullisen Sitruunalohireseptin. Käykää katsomassa miten ihanasti Maija on yhdistänyt meidän perheessä jo vuosia nautittua sitruunalla graavattua lohta. 

maijanmaailma.fi

Nyt koirien lenkitystä ja saunomista!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Kesäloma, osa1

Viikonloppu itsekseen👌. Ehtii jopa avata koneen ja istua kirjoittamaan.
Luulin, että lomalla ehtisi, mutta ei.
Piti jakaa tämä päivitys kahteen osaan että ei tule liian pitkää tekstiä.😉

Olin siis lomalla heinäkuussa. Ensimmäiseksi tapasin Rogerin sukua heidän sukukokouksessa.
Heti sen jälkeen reissasimme Suomeen.
Koko kevät on mennyt Nattea lääkärissä käyttäessä (tai siltä on ainakin tuntunut) ja pieni pelko oli että se ei tulisi kuntoon ennen matkaa.
Vikaa löytyi maksasta ja siihen kun saatiin lääkitys niin alkoi koiralla uusi elämä. Siispä laivalla yli ja koirat äidille hoitoon. Siitä suuri kiitos Mamille💓💓.
Samana päivänä vielä lento Dubrovnikiin.

Dubrovnik oli mukava kohde👍.
Lämpöä oli joka päivä 27-32 astetta ja vaikka iltasella saattoi tulla pilviä niin ei satanut kertaakaan ja lämpö pysyi sopivana.
Päivät meni hotellin allas-/merialueella ja iltapäivästä lähdettiin kävelemään vanhaa kaupunkia kohti.

Hotellin allasalueella pystyi parina iltana syödä illallista.

Olimme tyytyväisiä hotellin tasoon ja sijaintiin. Meillä oli parveke merelle/altaalle.

Vanhakaupunki oli kaunis. Ihania kapeita katuja, paljon ravintoloita, butiikkeja ja historiaa. Ruoka oli hyvää!

Toisella puolella kaupunkia oli pieni satama josta lähti laiva lähisaareen, Lokrumiin kuin myös muita turistiveneitä. tähän satamaan ei päässyt isommat risteilyalukset, joten niistä kuljetettiin matkustajat kaupunkiin pienimmillä aluksilla.

Dubrovnikia on käytetty mm. Game of Thrones kuvauksissa ja kaupungissa järjestetäänkin paljon erilaisia opastettuja kierroksia kuvauspaikoilla. Me valitsimme kävellen tehtävän 2 tunnin opastuksen.Oli tosi kiva ja mielenkiintoinen kierros. Opas tiesi paljon ja mukana oli kuvakansio josta saattoi nähdä kohteet sarjassa.

Kävimme myös puolentoistatunnin opastetulla autokierroksella, lähialueen nähtävyyksillä.
Kävimme katsomassa Euroopan lyhyintä jokea, 40m. 😊

Ja autokierros päättyi Dubrovnikin takana olevalle "vuoren" huipulle katsomaan auringonlaskua ja nauttimaan paikallista viiniä.

Suosittelen kohdetta. Jos haluaa vuokrata auton, niin lähistältä löytyy muutakin nähtävää. Me ei haluttu nyt tällä kertaa istua autossa.😊
Ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita.

Nyt nukkumaa, että jaksan huomenna kirjoittaa osan 2 😉.

Paljon on tapahtunut

Huh huh!
Paljon on ehtinyt tapahtua edellisestä kirjoituksesta.
Sain uuden työpaikan.
Kävimme Prahassa.
Myin Suomiasunnon ja roudasimme tavarat Ruotsiin.
Ja kaiken tän ohessa olemme koittaneet ehtiä elää normaalia arkea.

Mutta aloitetaan uudesta työpaikasta.
Kvinnebystigen 1, 5min kotoota pyörällä👍.
Rakennus on terve 👍.
Työkaverit ovat mukavia ja osaavia👍.
Työskentely muistuttaa suomen tyyliä, rajat ja rakkaus + lapsilähtöinen👍.
Seurataan Lpfö98:a👍
Strukturoidut ja suunnitellut päivät joihin mahtuu paljon lasten kohtaamista👍.
Pääsin vieläpä mukaan Hållbar utvecklin-ryhmään joka on tosi mielenkiintoista.
Nyt olen hakenut myös opiskelemaan. 15 korkeakoulupistettä, käsitellen tätä ruotsalaista lastenkasvatusta ja opetusta.
Tällainen on työympäristö missä työskentelen nykyään.

Sitten Praha.
Kävimme ystävien kanssa pitkällä viikonlopulla Prahassa. Ensimmäinen kerta mulle. Ihana kaupunki. Paljon nähtävää ja hieno historia. Asuimme melko keskustassa josta oli helppo kävellä kaikkialle. Kävimme opastetulla turistikierroksella joka tehtiin pyöräillen, tosi hauska!
Turisteja oli jo paljon vaikka oli vasta huhti-toukokuun vaihde. Mitä se onkaan kun alkaa kunnon turistiaika 😮.
Kokeilimme olutkylpylääkin. Mähän en olutta juo, mutta hyvin pystyi siinä kylpemään😁.
Suosittelen käymään Prahassa!

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä; muutto pysyvästi tänne lahden toiselle puolelle.
Kävimme toukokuun lopussa tyhjentämässä Saunalahden asunnon. Olimme jo aikaisemmin muuttaneet osan tavaroista Ruotsiin, mutta nyt piti muuttaa loput, koska olin myynyt asunnon pois.
Kaikki jotka ovat joskus muuttaneet tietävät, että niitä tavaroita tuntuu löytyvän sitämukaan lisää, kun niitä kuskaa autoon...😲.
Onneks olin antanut jo osan huonekaluista pois, mutta silti!
Paljon meni kierrätykseen, roskiin ei menny kovinkaan paljoa.
Ja eihän se muutto siihen lopu, että kamat on roudattu tänne. Nyt pitää löytää paikka niille täällä. Onneksi meillä on kellarikerros johon on voinut sijoittaa, mutta sekin vaatii vielä järjestelyä. Pikkuhiljaa!

Nyt voikin sitten pohtia, että tarvitaanko me oikeasti näin isoa asuntoa...😁😁😥