Ruotsia suomeksi

Olen Ruotsiin muuttanut suomalainen nainen. Kerron blogissani tuntemuksistani, havainnoistani ja kokemuksistani täällä Ruotsissa.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Luonnon herättämää

Tänään oli niin ihana ilma, että pakkasin koirat autoon ja ajoimme n. 20km Linköpingistä ulos.
Siellä sijaitsee yks mun "lempi" linnoista tällä alueella, Nya Slottet. Se rakennettiin 1791-99 ja se on barokkityylinen linna.


Alue on ihanan vanhan oloista, ihan kuin olis laskeutunut toiseen aikaan.




Siellä kävellessä ajatukset aukeaa ja sitä miettii kaikkea mitä ei kotona välttämättä ehdi ajatella. Onneks mulla on koirat jotka vie mua usein luontoon :)).

Siellä kylätietä tallustaessa mietin miten hyvältä voi ihmisestä tuntua. Tiedättekö, sellainen hyvän olontunne joka huokuu ihohuokosista ulos?
 Ei mitään yli pirteyttä tai yli positiivisuutta, vaan sellaista perushyvää positiivistaoloa joka on se perusta ihmisen sisällä. Sellainen tunne joka on sisällä ja joka luo pohjan sille miten sä puhuttelet toisia tai miten sä itse ajattelet itsestäs tai miten sä suhtaudut omaan elämään ja kerrot omasta elämästäsi muille, suullisesti tai facessa tai muualla. Se tunne jota sä lähetät universumiin sun koko olemuksella (jos siihen nyt uskoo).

Se on myös se perustava luonne mikä ihmisellä on sisällään. Suhtaudutko sä omaan elämää positiivisesti vai negatiivisesti. Enkä taaskaan puhu siitä, että olisi oltava koko ajan jompaa kumpaa, positiivinen tai negatiivinen. Puhu siitä sisäisestä tunteesta joka ihmisellä on. Ja mä olen sitä mieltä, että se näkyy ihmisistä, niiden koko olemuksesta. 
Sä voit olla iloinen ja pirteä, mutta sulla on siellä taustalla se perusnegatiivisuus/katkeruus tai sä voit olla vihainen ja surullinen, mutta sieltä alta paistaa se, että sulla on kuitenkin hyvä perushyväolo. 


Nämä ajatukset tuli mieleen, kun mietin miksi täällä Ruotsissa ihmiset on positiivisen oloisia kuin Suomessa? Nämä ajatukset tuli mieleen, kun olin koulutuksessa torstaina jossa kouluttaja puhui ilmapiiristä ja lasten kasvatuksesta mikä täällä on ollut vallalla. Ja miksi se positiivisuus on täällä niin syvällä. Hän puhui siitä miten Ruotsi on säilynyt suurilta sodilta ja täällä on ollut mahdollisuuksia rakentaa itselleen hyvä elämä. Ja silloin mietin vähän surullisena, mutta kuitenkin ylpeänä mistä suomalaiset ovat selvinneet. 

Mä itse tunne enemmän kuuluvani tähän positiiviseen ilmapiiriin kuin sellaiseen katkeraan ja kateelliseen. 
Tietysti itselläkin on välillä niitä tosi pohjakosketuksia tunteissa ja toisinaan ärsyttää tää jatkuva positiivisuus. Toisinaan mullakin tule pintaan se suomalainen pessimistisyys, mutta se ei kuitenkaan tunnu siltä omalta perustunteelta, siltä miten itse elämään, työhön, ihmissuhteisiin  suhtaudun.

Kaikki valitsee sen oman perustunteen tai olisko se tullut sieltä äidinmaidosta.
 Haluatko sä luottaa elämään vaikka se heittääkin esteitä eteen (koska sitähän se tekee!)? Haluatko sä näyttää sen hyvän sisäisen tunteen muillekkin?
Vai haluatko sä valittaa, olla kateellinen toisille, jotka ehkä näyttävät pärjäävän paremmin kuin sinä?
Onko se sulta pois jos joku pärjää? 
Jos eteen osuu ihmisiä jotka on ku..päitä, anna niiden olla niitä. Se on niiden ongelma. Jos ne yrittää tehdä sustakin k...päätä, älä lähde mukaan. Paitsi tietysti jos se tuntuu susta hyvältä ;)).
Mietin sitäkin, kuinka olisin voinut suhtautua pettyneesti siihen työporukkaan johon en sopinut, josta jouduin vaihtamaan toiseen. Aina ei voi onnistua. Kun yksi ovi sulkeutuu, yleensä toinen ovi avautuu. 


Lopuksi, kaiken tämän vuodatuksen jälkeen mä haluan jakaa teidän kanssa kuvan joka toi hymyn huulille tänään siellä "middle of nowhere" kävellessä.

Sinne oli rakennettu jalkapallokenttä! Siellä oli siis neljä taloa joista ainakin yksi näytti kesämökiltä. 
Katsomoalue sai mut hymyilemään. 
Eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka joku suuri stara haluaa tulla tänne esiintymään.
Positiivisesti ajateltuna :))

 Ihanaa kun voi antaa ajatuksien vain laukata.
Sopivasti iloa ja hyviä kokemuksia tulevaan viikkoon <3.



perjantai 28. lokakuuta 2016

Korkkaus

No nyt on korkattu terveysasema täällä.
Mullahan oli se flunssa, joka muuttui sitten aivan järjettömäksi kurkkukivuksi ja siitä tietysti kovaksi yskäksi.
Yskä jatkui ja jatkui...
Lopulta,tiedä sitten oliko yskästä johtuvaa vai treenaamisen puutteesta johtuvaa, mutta mulle iski järjetön kramppi selkään. Kävin  paikallisella terveysasemalla. Sain parin päivän sairiksen ja ohjeet lääkkeisiin. Eka käynti vaikutti ihan ok:lta. Lekuri oli vähän vanhempi ja asiansa osaava vaikkakin kovin kiireinen, myöhässä 25min, mut niinhän ne taitaa olla Suomessakin....




Rakas siskoni konsultoi minua, että kyseessä on "facettilukko" joka harvemmin helpottaa lääkkeillä. Popsin siis Burana 600 ja Voltarenia ja vatsa kiittää :).
Krisse käski etsiä kiropraktikko, naprapaatti tai Maitland/OMT-terapeuti. Minähän tein työtä käskettyä, kun kerran viisas isosisko käskee <3
Ja voitte uskoa, että yllätys oli suuri kun löysin täältä suomalaisen kiropraktikon!! :))
 Kuulemma vanha lätkäpelaaja, Rauno Suokko.
Nyt sitten maanantaina käsittelyyn ja toivottavasti pääsen vihdoin taas yoogailemaan ja treenaamaan.


Nyt on tänne "eteläänkin" tullut syyspimeys. Mä tietty nautin siitä, kun olen syksyn lapsi :).
Se tekee sen, että pitää varustautua koiralenkeille valoilla, sekä itseni että koirien. Tällaisilla mennään, plus Ellen tekemällä ihanalla heijastimella, kiitos Elle!!!





Siinä ne "uutiset" tällä kertaa, nyt saunaan !


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Vähän työasiaa ja muutakin

Tämä viikonloppu oli kaveri-+kulttuuriviikonloppu. 
Kävimme ystävien kanssa Norrköpingissä. Tarkoitus oli käydä syömässä, ostoksilla ja museossa. Keli oli niin kauhea, että ostokset keskittyivät ostoskeskukseen. Siinä sateessa ja tuulessa ei viitsinyt kauheasti shoppailla ympäri kaupunkia. Kävimme kuitenkin Arbetets museumissa jossa oli todella koskettavat kaksi valokuvanäyttelyä. Toinen kertoi 7ottelijasta Nadjasta joka sairastui syöpään. " Om jag fick välja" 

Tosi koskettava näyttely ja erityisesti hänen päiväkirjamerkintänsä.

Toinen näyttely kertoi leiristä joka oli lapsille ja äideille jotka kokevat normaalissa arkisessa elämässään perheväkivaltaa.
Uskomatonta mitä ihminen joutuu kokemaan... 



Norrköping on mukava kaupunki. Se on aikoinaan ollut teollisuuskaupunki ja siellä on jäljellä vielä suuri teollisuusalua joka on valjastettu kulttuurin, shoppailun ja ravintoloiden käyttöön. Todella mielenkiintoinen alue. Teollisuusalue sijoittuu Motala strömin "päälle" joten rakennukset on tavallaan veden päällä ja virtauspaikkoja näkyy siltojen ja rakennusten välissä.

Sunnuntai onkin sitten mennyt työasioissa.
Aloitan torstaina koulutuksen nimeltä ICDP. Olen lukenut siihen liittyvää kirjaa ja jotenkin tuntuu tutulta, mutta kertaus on opintojen äiti ;) 
Sen lisäksi on pitänyt kahlata läpi muutama muukin vihkonen. Onneksi kaikissa on kuitenkin tosi mielenkiintoista tekstiä ja tulee kova halu parantaa omaa työskentelyä. :) 




Tauti on pysynyt sitkeästi kiinni mussa joka on tehnyt sen, että ääni on ollut vähän hävyksissä. Mutta eiköhän se tästä.

Ai niin, mä vaihdoin ryhmää. Nykyään työskentelen 5-vuotiaiden kanssa.  Ryhmä on erittäin....mitenhän sitä kuvais.... haastava ja sinne piti saada henkilökuntaa jolla on kyky strukturoida ja suunnitella päivät ja ohjelma. Meitä on kaksi "vanhaa" tekijää jotka alkaa työstämään sitä ryhmää nyt. Ihana saada tällaista haastetta työhön!! 
Toinen syy vaihtoon oli, että edellisessä ryhmässä en saanut käyttää kokemustani ja taitojani joten pyysin siirtoa johonkin jossa voisin tehdä sitä mistä tykkään ja minkä osaan.
 Oli vaikea myöntää lopulta, että en voi työskennellä kaikkien kanssa vaikka olen aina luullut olevani sopeutuvainen. Mutta jos et saa työssäsi työskennellä niin, että saat tuoda omia näkemyksiäsi ja taitojasi muidenkin käytettäväksi, niin työstä lähtee ilo. 
Kaipaan niitä ihania pieniä vaippapöksyjä, mutta kaikki lapset on ihania joten uskon viihtyväni myös uudessa ryhmässä :)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille jotka jaksavat lukea virheitä vilisevää kirjoitustani. :)

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Ruotsipöpö :)

Sniff!
No nyt on ensimmäinen ruotsipöpö iskenyt. Viisi päivää on mennyt yskiessä ja niiskuttaessa.
Ja juurikin sama viikonloppu kun Tiia ja Olli on täällä käymässä ekaa kertaa.
No, onneksi tauti on ollut helpottamaan päin nyt viikonloppuna.
Jos ei näillä aineilla ja saunalla tauti taitu, niin se on kuolemaks ;).


Ihana, kun lapset oli täällä. Koko lauantai oltiin liikkeellä kaupoissa ja iltapäivällä vielä Pinchosissa syömässä Gustavin ja Erikin kanssa.




Sunnuntaina vielä vanhassa Linköpingissä ja Jade:ssa syömässä.
On kiva, kun täällä käy vieraita (tai tuttuja :) ) kylässä ja voi näyttää kaupunkia. Tämä on kuitenkin mukavan kokoinen kaupunki (Ruotsin viidenneksi suurin) ja täällä on kauniita paikkoja lähellä.

Nyt sitten niiskuttaen takaisin työhön maanantaina.


keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Omilta kulmilta

Tuli tuossa mieleeni, kun koiria kävelytin, että en ole kauheasti kertonut tästä alueesta jossa asumme.

Alue on nimeltään Hjulsbro ja sijaitsee n. 9km Linköpingin keskustasta.
Tämä alue on omakotitaloalue.
Ja kun kerran Ruotsissa ollaan niin tälläkin alueella on paljon niitä perinteisiä harjakattotaloja , mm. meidän talo on sellainen :). Meidän talo on tuo keltainen.
 
On täällä sitten muitakin talomalleja. Itseasiassa juuri tällä alueella on enemmän muita, kuin näitä 
harjakattoisia. Sen vuoksi juuri tämä osa Hjulsbrota on mielestäni kiva, kun on paljon erilaista rakennusta.



Yllä oleva valkoinen talo on mun ehdoton lemppari! Se on sisältäkin tosi kauniin näköinen.
 Ai mitenkö tiedän sen?
 Kuljen siitä ohi päivittäin koirien kanssa ja iltaisin kun on pimeää ulkona kuljen hitaasti ja kurkin sisään :) :). 
En siis ihan ikkunassa kiinni vaan jalkakäytävältä käsin :).

Tässä lähistöllä meillä on oma lähikauppa (n.100m kotiovelta) ICA Flamman. 


Meillä on myös oma Ekokött-butik, joka on tosin auki vain kolmena päivänä viikossa.

Ja sitten meillä on oma ravintola, Laszlo's joka on hyvin suosittu.



Täällä on myös suosittua maalata vanhat keltaiset/punaiset tiilitalot valkoiseksi. Osa rappaa ne myös, mutta suurin osa on maalannut ne. Tänä kesänä yksi taloista maalattiin mustaksi! Se on itseasiassa aika makee.
Nämä kaksi on siis aikaisemmin olleet tiilen värisiä. Musta oli punainen ja valkoinen oli keltainen.

Tällä alueella kulkee joki jonka vierustaa täällä meidän puolella seuraa ihana kävelytie. Sillä mä usein tallustan koirien kanssa tai käyn juoksemassa itsekseen.



Ja toisella puolella jokea on sitten Hackeforsin omakotitaloalue. Siellä on ihan erinnäköisiä taloja kuin tällä puolen.

Kun kiertää sellaisen 4km kierroksen niin voi ylittää joen Hackefors slussin ja Kindakanalin kautta. 
Tällä viikolla, kun on ollut kylmempää, siellä on ollut tosi kaunista.



Ja lopuksi pala Suomea, mun takka ja iso peili jotka otin mukaan :). Tämä on meidän eteisestä olohuoneeseen päin. Olohuone oikealla ja ruokailutila vasemmalla.



Näin tänään, että ei aina tule kirjoitettua työasioista :)

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Kuulumisia

Taas on aikaa vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta.
Töissä on niin hulinaa, että kotiin päästyä sitä kaappaa vain koirat mukaan ja lähtee ulkoilemaan, selvittämään päätä että mitähän sitä taas tänään sai aikaiseksi.... :)

Nyt on jo käynnyt selväksi, että työntekeminen on erilaista täällä kuin Suomessa.
Perustyöhän on samaa, mutta sitten on mm. ne struktuurit, aktiviteetit, suhtautumiset työhön, lasten kohtaamiset, yhteistyö vanhempien ja työyhteisön kanssa, ryhmätoiminta, jne. jotka poikkeaa siitä mihin mä olen tottunut.
Kaikissa työyhteisöissä on omat rutiinit jotka on muodostuneet vuosian saatossa. Toisinaan sitä jää miettimään, että voisiko rutiineja muuttaa monen vuoden jälkeen.
Mutta muutos on vaikeaa.
Tarkoittaahan se sitä, että pitää aloittaa ajattelemaan uudella tavalla. Se voi olla kuluttavaa, mutta siitä voi saada myös uutta intoa omaan työhönsä.

Ehkä muutos vaatii itseltä halua paneutua työhönsä, olla tyytymättä siihen "helppoon ratkaisuun".

Vanhasta irti päästäminen on vaikeaa, tiedän, mutta mitään ei saavuta jos ei ole valmis irroittamaan vanhasta. Irti päästäminen vain sen itsensä takia ei kannata, pitää myös tietää, että mä voin saada jotain parempaa aikaiseksi kun uskallan irrottaa, voin kehittyä työssäni.
 Jos kaikki toimii, miksi irroittautua?
Ehkä on hyvä silloin kuunnella muita.
Toimiiko kaikki oikeasti hyvin?
Näyttääkö tai tuntuuko kaikki toimivan hyvin, koska ne on toiminut samalla tavalla viimeiset kymmenen vuotta?
Ja voihan se olla uhka, että joku tulee ulkopuolelta ja vinkkaa, että asioita voisi tehdä toisellakin tavalla.... :)


Sitten jotain muutakuin työasiaa;
 Ollaan päästy "Nespresso Clubiin".
Pitkään mietittiin, että ostetaanko kone vai ei. Tuleeko sitä litkittyä ihan turhaan kahvia sitten?
Uskallettiin kuitekin ottaa näinkin vaativa askel ja hankittiin kone.
Hyvää on ja vielä ollaan oltu kohtuudessa :) :)

Mähän juon vain maidolla terästettyjä kahveja!

Nyt joogaamaan! Olen löytänyt hot joogan täältä ja nyt menen kokeilemaan onko yhtä ihanaa kuin Suomessa.
Palataan!