Lunta tuli marras-joulukuussa ihan kivasti, mutta se on jo sulanut pois. Pakkasta on luvattu nyt ensi viikolle. Jospa sieltä tulisi se lumikin pikkuhiljaa. Outoa jos meidän talvi olikin se viikko/kaks marras-joulukuussa 😳.
Jotenkin tuntuu, että nyt jo aamuissa näkee enemmän valoa kuin ennen joulua ja iltapäivät, kun menee koiralenkille, on valoisampia👍. Tai sitten sitä vain kuvittelee, kun odottaa valoisuutta😎.
Jouluna kävimme pikavisiitillä Suomessa. Oli ihana nähdä Tiia ja Olli ja saada mahdollisuus käydä syömässä ravintolassa jossa Olli on töissä (Roster)
Från och med i höst har jag jobbat på Stjärnan. Barnen där är 1-3år.
Här är de bästa pedagogerna (saknas Nina) som jobbar på Stjärnan! Bilden är från Pippi-dagen, vi ser inte ut så här varje dag😉. Vi kör olika tema varje måndag.
Meillä on osastolla ollut muutama opiskelija työharjoittelussa sekä lastenhoitaja että lastentarhanopettaja. Onneksi kaikki kolleegat pitävät tärkeänä, että opiskelijat saavat tulla harjoitteluun.
Tämän hetkinen ohjattavani,lastenhoitajaopiskelija, on kyllä tähän mennessä tehnyt minuun syvimmän vaikutuksen.
Kutsutaan häntä vaikka Aliksi.
Kysyin Alilta miksi hän on valinnut koulussa linjan "lapset ja nuoret" ja työskentelyn heidän parissaan?
Ali on kotoisin Afganistanista ja näin hän kertoi;
Hän on asunut Ruotsissa kolme vuotta. Kysyin häneltä onko hänen perheensä suuri. Hän sanoi, ettei hänellä ole enää omaa perhettä, ei isää eikä äitiä.
Hän oli viisitoistavuotias, kun hän joutui jättämään kotimaansa. Hän KÄVELI läpi Iranin Turkkiin. Matkalla hän joutui huolehtimaan vieraan pariskunnan pienestä lapsesta, koska vanhemmat olivat vanhoja eivätkä jaksaneet kantaa lasta. Lisäksi lapsi itki koko ajan, koska matkalla ei ollut tarjolla tarpeeksi ruokaa. Kenellekkään. Salakuljettaja uhkasi ampua pienen perheen jos he eivät jaksa kävellä ryhmän mukana.
Vanhemmat kysyivät muilta ihmisiltä apua lapsen kantamisessa, mutta vain Ali suostui auttamaan.
Hänen tullessa Turkkiin olivat vanhemmat jääneet jälkeen Alin ryhmästä ja Ali oli yksin pienen lapsen kanssa. Hän mietti mitä hän tekee pienelle lapselle. Onneksi seuraavana päivänä lapsen vanhemmat tulivat paikalle toisen pakolaisryhmän mukana.
Ali jatkoi yksin matkaa oman pakolaisryhmän kanssa pumpattavalla kumiveneellä yli Mustan meren.
Hän sanoi:"Silloin pelkäsin todella paljon."
Kysyin häneltä miksi Ruotsi ja hän sanoi: " Halusin niin kauaksi Afganistanista kuin mahdollista."
Tämä matka sai hänet tajuamaan, että hän haluaa työskennellä ihmisten kanssa.
Nyt hän on asunut Ruotsissa kolme vuotta. Hän odottaa edelleen lupaa saada jäädä Ruotsiin. Tästä vastoinkäymisestä huolimatta hän on löytänyt itselleen harrastuksen ja mielekkään opiskelun. Alku oli hyvin vaikeaa, mutta nyt elämä maistuu jo paremmalta.
Miksi viisitoistavuotias joutuu elämässä kokemaan jotain näin kauheaa??
Itselläni nousi kyyneleet silmiin.
Ali on hyvä lasten kanssa ja hän todella haluaa oppia. Hän on herkkä tunnistamaan lapsien tarpeet.
On ilo työskennellä ja ohjata häntä tällä työssäoppimisjaksolla.
Vielä; tällaiselle "urheiluhullulle" on aika luxusta miten paljon täällä tulee urheilua tv:stä. On hiihtoa (kaikki mahdolliset matkat), lätkää, korista, käsipalloa, futista.... Ja jos Suomi ei pärjää tai ei ole mukana voi siirtyä kannustamaan Ruotsia. 👀👍
Vielä lopuksi ihmettelyn aiheita:
- Miten sinne Suomeen on satanut niin paljon lunta mut ne kaikki pilvet purjehtii vain ohi Linköpingin😃
-Miten vaikeaa on ilmoittaa päiväkotiin jos lapsi ei tule sinä päivänä😃
-Miten hienosti täällä työskennellään maapallon säilymisen puolesta jo päiväkodissa😃
-Miksi vanhemmille ei voi toistuvasti mainita, että muistakaa nimetä lasten vaatteet😃
-Miten täällä kerrostalossa asuminen on niin paljon kalliimpaa kuin omakotitaloasuminen😃
-Miten välillä voi ruotsinkieliset sanat vaan kadota päästä😃
-Miten ruotsalaisenhallituksen muodostaminen voi olla niin vaikeaa😉.
Pysykää lämpimänä talvella👍
