Aika menee melko nopeasti, ei meinaa mukana pysyä.
Nyt oon ollut töissä täällä 7kk. Päiväkoti jossa työskentelen on kaksiosainen (en tiedä oonko kertonutkin jo). Rakennukset ovat reilu 50 vuotta vanhoja ja niihin on jonkinlaista remonttia tehty tässä vuosien saatossa.
Rakennuksissa on ollut sisäilmaongelmia, mutta niitä on "yritetty" parannella.
Mittauksia on tehty ja tulokset ovat olleet "hyviä". Vuokranantaja on Lejonfastigheter ja arvatkaa kuka on tehnyt nämä mittaukset joista on tullut vain hyviä tuloksia.... ;) Jep! Sama firma.
Ja tällaisesta mittauksestahan meikäläisellä on "vain hyviä kokemuksia" 😀😀
No meikäläisen historialla ei tarvinnut odottaa kuin pari kuukautta kun ensimmäiset oireet ilmestyivät :(.
Nyt yskitään, kärsitään iho-ongelmista, päänsärystä ja huimauksesta.....
Tänään tein ratkaisun ja ilmoitin pomolle, että valitettavasti en voi jatkaa enää tässä päiväkodissa. Olisin siirtynyt nykyisestä rakennuksesta viereen valmistuvaan uuteen rakennukseen kuukauden kuluttua, mutta kuitenkin olisin joutunut olemaan joitain aikoja vanhassakin.
Toinen asia joka mua häiritsee tässä yksikössä on struktuurin/suunnittelun/ yhteisten sopimuste pitämisen puute.
Täällä on tosi hieno Läroplan 98 jossa kuvataan hienosti mitä förskolan tulee tarjota lapselle. Mutta ei! Kun tässä yksikössä ei vain pystytä seuraamaan tai toimimaan sen mukaa. Nyt ollaan viimeiset 5kk keskitytty vain kieleen,kirjoittamiseen,puheeseen. Kaikki muut alueet ovat jääneet unholaan....
Pomo myöntää myös itsekin tämän, että täällä ei oikein (vielä) hallita Läroplania.
Olen joskus ihmetellyt miten ammatti-ihmiset jotka rakentavat taloja ammatikseen (tai mitä nyt kukin tekee ammatikseen) voi päästää käsistään paskaa?! Eikö ihmisillä ole minkäänlaista ammattiylpeyttä!?
Musta rupesi tuntumaan, että mä en saa tehdä sitä mihin mut on koulutettu sitä minkä osaan, en saa luoda lapsille tilanteitta/mahdollisuuksia tutkia ja kokea. En pääse toteuttamaan hienoa Läroplania. Joten mun ammattiylpeys ei suostu siihen, että menen sieltä mistä aita on matalin tai kaatunut.
Muutenkin meillä on haastava lapsiryhmä, joka vaatii kaikkien aikuisten tähtäävän samaan maaliin. Mikäli näin olisi, olisi ihana vastata haasteeseen mutta koska koen olevani yksin struktuurin ja käytänteiden rakentamisen kanssa katson että oman jaksamisen vuoksi on hyvä vaihtaa paikkaa.
On siis aika etsiä paikka missä saa käyttää kaikkea oppimaansa ja nähdä lasten nauttivan tekemisestä ja luoda lapsille kokemuksia.
Katsotaan mikä paikka löytyy. Siitä nyt ainakin lähden, että rakennus on terve!
Teillä on siellä Suomessa tullut lunta oikein kunnolla. Meni se lumisade ohi täältäkin, mutta tältä näyttää "ruåtsalaisen" lumisateen jälkeen. 😁
Mukavaa loppuviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti