Ruotsia suomeksi

Olen Ruotsiin muuttanut suomalainen nainen. Kerron blogissani tuntemuksistani, havainnoistani ja kokemuksistani täällä Ruotsissa.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Luonnon herättämää

Tänään oli niin ihana ilma, että pakkasin koirat autoon ja ajoimme n. 20km Linköpingistä ulos.
Siellä sijaitsee yks mun "lempi" linnoista tällä alueella, Nya Slottet. Se rakennettiin 1791-99 ja se on barokkityylinen linna.


Alue on ihanan vanhan oloista, ihan kuin olis laskeutunut toiseen aikaan.




Siellä kävellessä ajatukset aukeaa ja sitä miettii kaikkea mitä ei kotona välttämättä ehdi ajatella. Onneks mulla on koirat jotka vie mua usein luontoon :)).

Siellä kylätietä tallustaessa mietin miten hyvältä voi ihmisestä tuntua. Tiedättekö, sellainen hyvän olontunne joka huokuu ihohuokosista ulos?
 Ei mitään yli pirteyttä tai yli positiivisuutta, vaan sellaista perushyvää positiivistaoloa joka on se perusta ihmisen sisällä. Sellainen tunne joka on sisällä ja joka luo pohjan sille miten sä puhuttelet toisia tai miten sä itse ajattelet itsestäs tai miten sä suhtaudut omaan elämään ja kerrot omasta elämästäsi muille, suullisesti tai facessa tai muualla. Se tunne jota sä lähetät universumiin sun koko olemuksella (jos siihen nyt uskoo).

Se on myös se perustava luonne mikä ihmisellä on sisällään. Suhtaudutko sä omaan elämää positiivisesti vai negatiivisesti. Enkä taaskaan puhu siitä, että olisi oltava koko ajan jompaa kumpaa, positiivinen tai negatiivinen. Puhu siitä sisäisestä tunteesta joka ihmisellä on. Ja mä olen sitä mieltä, että se näkyy ihmisistä, niiden koko olemuksesta. 
Sä voit olla iloinen ja pirteä, mutta sulla on siellä taustalla se perusnegatiivisuus/katkeruus tai sä voit olla vihainen ja surullinen, mutta sieltä alta paistaa se, että sulla on kuitenkin hyvä perushyväolo. 


Nämä ajatukset tuli mieleen, kun mietin miksi täällä Ruotsissa ihmiset on positiivisen oloisia kuin Suomessa? Nämä ajatukset tuli mieleen, kun olin koulutuksessa torstaina jossa kouluttaja puhui ilmapiiristä ja lasten kasvatuksesta mikä täällä on ollut vallalla. Ja miksi se positiivisuus on täällä niin syvällä. Hän puhui siitä miten Ruotsi on säilynyt suurilta sodilta ja täällä on ollut mahdollisuuksia rakentaa itselleen hyvä elämä. Ja silloin mietin vähän surullisena, mutta kuitenkin ylpeänä mistä suomalaiset ovat selvinneet. 

Mä itse tunne enemmän kuuluvani tähän positiiviseen ilmapiiriin kuin sellaiseen katkeraan ja kateelliseen. 
Tietysti itselläkin on välillä niitä tosi pohjakosketuksia tunteissa ja toisinaan ärsyttää tää jatkuva positiivisuus. Toisinaan mullakin tule pintaan se suomalainen pessimistisyys, mutta se ei kuitenkaan tunnu siltä omalta perustunteelta, siltä miten itse elämään, työhön, ihmissuhteisiin  suhtaudun.

Kaikki valitsee sen oman perustunteen tai olisko se tullut sieltä äidinmaidosta.
 Haluatko sä luottaa elämään vaikka se heittääkin esteitä eteen (koska sitähän se tekee!)? Haluatko sä näyttää sen hyvän sisäisen tunteen muillekkin?
Vai haluatko sä valittaa, olla kateellinen toisille, jotka ehkä näyttävät pärjäävän paremmin kuin sinä?
Onko se sulta pois jos joku pärjää? 
Jos eteen osuu ihmisiä jotka on ku..päitä, anna niiden olla niitä. Se on niiden ongelma. Jos ne yrittää tehdä sustakin k...päätä, älä lähde mukaan. Paitsi tietysti jos se tuntuu susta hyvältä ;)).
Mietin sitäkin, kuinka olisin voinut suhtautua pettyneesti siihen työporukkaan johon en sopinut, josta jouduin vaihtamaan toiseen. Aina ei voi onnistua. Kun yksi ovi sulkeutuu, yleensä toinen ovi avautuu. 


Lopuksi, kaiken tämän vuodatuksen jälkeen mä haluan jakaa teidän kanssa kuvan joka toi hymyn huulille tänään siellä "middle of nowhere" kävellessä.

Sinne oli rakennettu jalkapallokenttä! Siellä oli siis neljä taloa joista ainakin yksi näytti kesämökiltä. 
Katsomoalue sai mut hymyilemään. 
Eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka joku suuri stara haluaa tulla tänne esiintymään.
Positiivisesti ajateltuna :))

 Ihanaa kun voi antaa ajatuksien vain laukata.
Sopivasti iloa ja hyviä kokemuksia tulevaan viikkoon <3.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti