Varmuuden vuoksi,
jos joskus tarvitsen,
jos joku läheisistä tarvitsee niin minulta löytyy,
ei kannata heittää pois,
sillä on muistoarvo,
ym., ym.
Pari kertaa olen nyt huomannut miten vähällä sitä pärjää; vaeltaessani Santiago de Compostelan poluilla ja nyt kun muutin tänne Ruotsiin.
Mitään ei saa mukaansa, kun täältä lähtee.
Jospa meillä olisi ympärillämme vain niitä tavaroita joita oikeasti käytämme ja tarvitsemme. Sitten, kun tulee aika muuttaa esimerkiksi vanhainkotiin/sairaalaan/ siihen pieneen puiseen yksiöön, olisimme pitäneet huolen ettei läheisten tarvitse kahlata läpi meidän keräämäämme tavaramäärää...
Ystäväni Marja V. antoi mielestäni hienon idean; säilytä se mikä oikeasti tuottaa iloa! Itse lisäsin siihen vielä ajatuksen, että mitä haluan jättää lapsilleni "siivottavaksi".😉
Olen itse säästänyt muistoina lapsuudestani muutaman lasiesineen. Ne muistuttavat minua äidistäni ( joka siis vielä elää😊), mutta myös lapsuuden kodistani. Ne riittävät minulle. Onhan meillä valokuvia ja muistoja mielessämme. Ja kun ne alkavat vanhemmiten häviämään muistista niin eiköhän (ainakin itselläni) ole aika päästää niistä irti. Uskon, että muistot seuraavat meitä sinne mihin ikinä täältä siirrymme😊.
Eletään siis tässä hetkessä, luoden muistoja jotka muistamme juuri niin pitkään kun meidän tulee niitä muistaa ja nautitaan siitä mikä meille tuottaa iloa juuri nyt.
Kerrotaan tarinoita miten ennen oli, otetaan kuvia ja jaetaan niitä lähimmäisillemme, säästetään ne tavarat jotka tuottavat iloa ja haluamme antaa eteenpäin, ehkä ilosta ehkä muistona, mutta päästetään irti turhasta tavarasta. Säästetään lapsemme siltä "riesalta", että he joskus monta päivää käyvät läpi meidän keräilyjämme😀😜.
Näin säästämme myös tätä palloa. Eihän se tietty ole kuin hyttysen pieru Saharassa, mutta parempi sekin kuin ei mitään!
Iloa kaikkien päivään💜!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti